asustaa

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

asustaa (53) (taivutus[luo])

  1. asua, oleilla, majailla

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈɑsust̪ɑːˣ/
  • tavutus: a‧sus‧taa

Etymologia[muokkaa]

sanasta asua

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

asuttaa

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • asustaa Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi[muokkaa]

asustaa (53) (taivutus[luo])

  1. täydentää ja viimeistellä asu asusteilla
    Tylsät ja värittömät vaatteet kannattaa asustaa pirteästi.

Etymologia[muokkaa]

sanasta asu

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • asustaa Kielitoimiston sanakirjassa