arvella
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
arvella
- (taivutusmuoto) yksikön adessiivimuoto sanasta arpi
Verbi[muokkaa]
- otaksua, luulla; aprikoida, pohdiskella, olla varauksellisesti jotain mieltä; tuumailla
- Arvelin, että sataisi, mutta pouta siitä näyttää kehkeytyvän.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈɑrʋelːɑˣ/
- tavutus: ar‧vel‧la
Etymologia[muokkaa]
arjalaisperäisestä *arva-vartalosta[1]
Käännökset[muokkaa]
1. otaksua, luulla; aprikoida, pohdiskella, olla varauksellisesti jotain mieltä; tuumailla
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- substantiivit: arvelu
Aiheesta muualla[muokkaa]
- arvella Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004. Hakusana arvata.