apea

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

apea (15) (komparatiivi apeampi, superlatiivi apein) (taivutus[luo])

  1. alakuloinen, ankea, murheellinen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈɑpeɑ/
  • tavutus: a‧pe‧a

Etymologia[muokkaa]

slaavilainen laina[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Vastakohta[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • apea Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 366. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.