aloilleen

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adverbi[muokkaa]

Adverbi taipuu persoonissa eli
sen lopussa olevan omistusliitteen muoto
riippuu lauseen subjektista:
persoona yksikkö monikko
1. aloilleni aloillemme
2. aloillesi aloillenne
3. aloilleen
aloillensa

aloilleen (aloille- + omistusliite; ei vertailuasteita)

  1. (3. persoonan muoto) vrt. aloillaan; paikoilleen
    Sydän pamppaillen hän jähmettyi aloilleen. Mikä siellä oli?

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈɑloi̯lːeːn/
  • tavutus: a‧loil‧leen

Taivutus[muokkaa]

→○ allatiivi aloilleen
adessiivi aloillaan
○→ ablatiivi -

Käännökset[muokkaa]

Idiomit[muokkaa]

asettua aloilleen

  1. lopettaa liikkuva elämäntapa; perustaa perhe
    Palattuaan Pertti nai mukavan tuntuisen tytön ja asettui aloilleen.