aatami
 |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
aatami (5)
- syntinen ihmisluonto, paholainen, vanha aatami
- (kuvaannollisesti) verbin kanssa: suututtaa
- ottaa aatamiin, mennä aatamiin, olla aatamissa, käydä aatamille, pistää aatamiin = suututtaa, vihastuttaa
- (leikkimielinen) sanaliittojen osa, joka ilmaisee jotenkin alastomuutta
- Hän oli aataminpuvussa.
- aataminvaate
- (murteellinen) aataminaika, kaukainen menneisyys [1]
Ääntäminen[muokkaa]
Yleiskielessä:
- IPA: ['ɑ̝ː.t̪ɑ̝.mi]
Etymologia[muokkaa]
- Erisnimi, joka on muuttunut yleisnimeksi.
- kristinuskon Aatami ja Eeva (ks. Wikipedia: Aatami)
Liittyvät sanat[muokkaa]
Rinnakkaiset kirjoitusasut[muokkaa]
Vieruskäsitteet[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adjektiivit: aatamillinen, aataminaikainen, aataminaikuinen, aataminnahkainen
- substantiivit: aataminasu, aataminhevonen, aataminkangas, aataminkenkä, aataminkeppi, aataminklotti, aataminkoura, aataminkynttilä, aataminkyyti, aataminkädenkukka, aataminkämmen, aataminkäpälä, aataminkäsi, aataminluu, aataminomena, aataminomenapuu, aataminpala, aataminpaita, aataminparta, aataminpaula, aataminperuna, aataminpuku, aataminpäivä, aataminsauva, aataminsolmi, aatamintohveli, aataminvaate, aataminvasikka, aataminvastin
Aiheesta muualla[muokkaa]
- aatami Kielitoimiston sanakirjassa
Interjektio[muokkaa]
aatami
- (murteellinen) lievä voima- ja haukkumasana
- Voihan aatami!
- Oletpa sinä aatami!
Meänkieli[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
aatami
- syntinen ihmisluonto, paholainen, vanha aatami
Liittyvät sanat[muokkaa]
Rinnakkaiset kirjoitusasut[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- aatami Meänkielen sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Suomen murteiden sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 30. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2012–. ISSN: 1796-041X. aatami (viitattu 17.3.2020).
- ↑ Vanhan kirjasuomen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 38. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2014–. ISSN 2323-3370. Aatami (viitattu 17.3.2020).