Raamattu

Wikisanakirjasta
Katso myös: raamattu

Suomi[muokkaa]

Erisnimi[muokkaa]

Raamattu (1-C)

  1. kristittyjen pyhä kirja, joka muodostuu pyhien kirjojen kokoelmasta
    Raamattu sisältää Vanhan testamentin ja Uuden testamentin.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈrɑːmɑt̪ːu/
  • tavutus: raa‧mat‧tu

Etymologia[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

raamattukäsitys, raamattuluento, raamattulähetys, raamattupaperi, raamattupiiri, raamattuseura, raamattutieto, raamattutunti, raamatunkohta, raamatunkäännös, raamatunlause, raamatunpaikka, raamatunsana, raamatunselitys, raamatunsuomennos, raamatunteksti

Idiomit[muokkaa]

  • lukea kuin piru Raamattua – tulkita, esittää omaksi edukseen tahallaan väärin (kuvallisessa ja laajemmassa merkityksessä pyhien kirjojen nimet kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella)[1]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]