Keskustelu:kebab

Alkuperäisissä turkin kielen sanoissa eivät sellaiset soinnilliset konsonantit, kuin b, c, d tai g, koskaan esiinny sanan viimeisenä kirjaimena. Tätä sääntöä sovelletaan myös lainasanoihin. Niinpä alkuaan arabikielinen sana on saanut turkin kielessä muodon kebap. Turkinkielisten mukana sana on kulkeutunut eripuolille maailmaa ja muokkautunut paikallisiin oloihin. Meillä sana on vakiintun muotoon kebappi, mutta myös rinnakkaismuotoa kepappi käytetään.

Kanssakäymisemme arabikielisten kanssa on lisääntynyt, mutta b-loppuista muotoa ei mielestäni pitäisi ryhtyä viljelemään enemmälti suomen kielessä. J. Haukela.

Oikein tai väärin, niin kyllä vakiintunut muoto on kebab. "Oikeita" muotoja löytyy esimerkiksi Nykysuomen sanakirjasta ja YSA-asiasanahakemistosta. -Samulili 8. heinäkuuta 2006 kello 12.56 (UTC)

Hienoja auktoriteetteja, mikähän painos Nykysuomen sanakirjasta? Käytössäni oleva ei tuntäjne sanaa kebab. Arabikielten translitteraationa se varmaan toimii, mutta se ei ole oikea suomen kielen sana. Vaikka kielet kehittyvätkin, ei näin hyvin vakiintunutta käytäntöä pidä lähteä riepottelemaan. Kun katukuvaa katsoo, näyttää, että taustalla toimivat muut asiat kuin muutamat suomen kielen sanat ja niiden oikeinkirjoitus. J. Haukela.

Minä muistan kuulleeni sellaisen selityksen, että kebab on tullut meille saksasta, jossa siis tavunloppuinen <b> merkitsi taas soinnitonta peetä, saksalaiset kun lainasivat tuon turkin kirjoitusasusta.

Niin tai näin, ensisijaisesti suomessa tulisi pyrkiä ottamaan kieleen mukautettu muoto käyttöön jostain niinkin arkipäiväisestä ja yleisestä asiasta kuin kepapista. Joka toisesta snägäristä saatavan lihasörsselin kutsuminen kebapiksi on liki yhtä epäilyttävää kuin Saarioisten roiskeläpän kutsuminen pizzaksi kahdella tsetalla :-) Sitaattilainaisten muotojen käyttö olisi aiheellista pyrkiä rajoittamaan vain alan harrastajien erikoiskäyttöön.

Tokihan tuollaiset hienostelutyyppiset sitaattilainat ovat tällä hetkellä kovassa suosiossa vakiintumiseen asti, jotten tiedä kannattaisiko edes wikisanakirjan lähteä suosittelemaan järkevämpää kielenkäyttöä.

Sitaattilainoinahan sekä kebab että kebap ovat täysin oikeita melko kiistattomasti. —Flammie 8. heinäkuuta 2006 kello 14.38 (UTC)

Nyt kun kyse on arkipäiväisestä käyttösanasta, pitäisi voida sopia kirjoitusasu sellaiseksi, että enemmistö suomenkielisistä osaa edes lausua sen. Kepappi on oikeata rahvaan kieltä ja kebappi vähän sivistyneempi rinnakkaismuoto, jossa on havaittavissa sanan alkuperä, jos sekin on jollekin merkittävä. Pitsan kohdalla onneksi on löytynyt hyvä käytäntö. J. Haukela.

Itse asia on lillukanvarsissa temmeltäessä tainnut aivan unohtua. Unohdetaan turkin kielioppi hetkeksi ja tarkastellaan hieman mitä turkin sana kebap tarkoittaa. Kioskinpitäjät vai ketkä lienevät olleet asialla, mutta täällä ilmaus sanan merkityksestä on aika rajallinen. Miksi tässä nyt alkaisi selittää muuta kun pitää saada tuotteet kaupaksi. Mitä useammalla nimellä, sen enemmän huomiota. Suomalaiset haikailevat kaiken kummallisen perään, mitä kummallista kepappi tai kebappi antaisi. Kun on "kokoliha" ja hassu nimi niin menee kaupaksi.

Kerrottakoon nyt lopultakin mitä se kebap tarkoittaa. Turkissa (valtiossa) kebap tarkoittaa melkein kaikkea paahdettua tai käristettyä, monesti kannen tai taikinakuoren alla kypsennettyä, jne. Erilaisia kebappeja on runsaasti tarjolla. Vilkaisu ravintoloiden ruokalistalle tai turkkilais äidin keittokirjaan vahvistaa näkemystä. Sellainenkin yksinkertainen asia kuin paahdetut kastanjat on kebap, tarkemmin "kestane kebabı", kestanen kebappi. Kieliopillisesta syystä tapahtuu loppukonsonentin vaihdos kun siihen liitetään omistusliite. Tässä maailmassa kebappi on vain harvoin paistettuja lihasuikaleita. Oikein tarkkana kun ollaan niin asiaa voi siellä kioskillakin hieman pohdiskella.

Se kebappi taisi sittenki tulla 1960 luvulla, ainakin käsitteenä, ruotsinsuomalaisten mukana tähän maahan.

Syyskuun 26. päivännä 2006, ystävyydellä J.Haukela