покончить
Venäjä[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
покончить (II) (perfektiivinen)
- panna loppu jollekin
- При Иване III русские покончили с татаро-монгольским игом. – Iivanan III:n aikana venäläiset panivat lopun tataarien ja mongolien ikeelle.
- С женщиной покончили выстрелами в голову и грудь. – Nainen murhattiin laukauksin päähän ja rintaan.
- (yhteydessä itsestään, elämästä) tehdä itsemurha
- покончить жизнь самоубийством – tehdä itsemurha
- покончить с собой – tehdä itsemurha