yksityinen
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
yksityinen (38) (komparatiivi yksityisempi, superlatiivi yksityisin) (taivutus[luo])
- yhden- tai kahdenkeskinen; läheisten keskinen, ei julkiseksi tarkoitettu
- Tilaisuus on yksityinen.
- sellainen, joka kuuluu yksityishenkilölle tai kaupalliselle yritykselle, vastakohtana valtiolliselle
- Tämä tie on yksityisessä omistuksessa.
- Lähes kaikki bussiliikenne Suomessa on yksityistä.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈyksiˌt̪yi̯nen/
- tavutus: yk‧si‧tyi‧nen
Etymologia[muokkaa]
Johdos sanasta yksi. Wolmar Schildtin käyttöön ottama uudissana vuodelta 1845.[1]
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
- julkinen
- suljettu
- yhteinen
- yksittäinen, yksityistää, yksityisalue, yksityisasia, yksityisomaisuus, yksityisomistus
- yleinen
Johdokset[muokkaa]
- adverbit: yksityisesti
- substantiivit: yksityisyys
- verbit: yksityistyä, yksityistää
Yhdyssanat[muokkaa]
yksityisajo, yksityisalue, yksityisasia, yksityisasunto, yksityisauto, yksityiselämä, yksityisetsivä, yksityishenkilö, yksityishuone, yksityiskauppa, yksityiskeskustelu, yksityiskirje, yksityiskirjeenvaihto, yksityiskokoelma, yksityiskone, yksityiskoti, yksityiskoulu, yksityiskäynti, yksityiskäyttö, yksityislentokone, yksityisliike, yksityislääkäri, yksityismaa, yksityismetsä, yksityisoikeus, yksityisomaisuus, yksityisomistus, yksityispotilas, yksityispraktiikka, yksityispuhelu, yksityissairaala, yksityissektori, yksityissihteeri, yksityistalous, yksityistapaus, yksityistie, yksityistilaisuus, yksityistunti, yksityisvastaanotto, yksityisyrittäjä, yksityisyritys
Aiheesta muualla[muokkaa]
- yksityinen Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004.