vilustuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
vilustuminen (38)
- teonnimi verbistä vilustua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vilustuminen | vilustumiset |
| genetiivi | vilustumisen | vilustumisten vilustumisien |
| partitiivi | vilustumista | vilustumisia |
| akkusatiivi | vilustuminen; vilustumisen |
vilustumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vilustumisessa | vilustumisissa |
| elatiivi | vilustumisesta | vilustumisista |
| illatiivi | vilustumiseen | vilustumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vilustumisella | vilustumisilla |
| ablatiivi | vilustumiselta | vilustumisilta |
| allatiivi | vilustumiselle | vilustumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vilustumisena (vilustumisna) |
vilustumisina |
| translatiivi | vilustumiseksi | vilustumisiksi |
| abessiivi | vilustumisetta | vilustumisitta |
| instruktiivi | – | vilustumisin |
| komitatiivi | – | vilustumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vilustumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
vilustumis- | |