vikunja
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
vikunja (12)
- eräs luonnonvaraisena elävä laamaeläin (Vicugna vicugna)
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | vikunja | vikunjat |
genetiivi | vikunjan | vikunjoiden vikunjoitten (vikunjain) |
partitiivi | vikunjaa | vikunjoita |
akkusatiivi | vikunja; vikunjan |
vikunjat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | vikunjassa | vikunjoissa |
elatiivi | vikunjasta | vikunjoista |
illatiivi | vikunjaan | vikunjoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | vikunjalla | vikunjoilla |
ablatiivi | vikunjalta | vikunjoilta |
allatiivi | vikunjalle | vikunjoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | vikunjana | vikunjoina |
translatiivi | vikunjaksi | vikunjoiksi |
abessiivi | vikunjatta | vikunjoitta |
instruktiivi | – | vikunjoin |
komitatiivi | – | vikunjoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | vikunja- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Ruotsi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
vikunja yl. (1) (yks. määr. vikunjan[luo], mon. epämäär. vikunjor [luo], mon. määr. vikunjorna [luo])