vanhuus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
vanhuus (40)
- iäkkyys, korkeaikäisyys, elämän loppupuoli
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈʋɑnhuːs/
- tavutus: van‧huus
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | vanhuus | vanhuudet |
genetiivi | vanhuuden | vanhuuksien |
partitiivi | vanhuutta | vanhuuksia |
akkusatiivi | vanhuus; vanhuuden |
vanhuudet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | vanhuudessa | vanhuuksissa |
elatiivi | vanhuudesta | vanhuuksista |
illatiivi | vanhuuteen | vanhuuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | vanhuudella | vanhuuksilla |
ablatiivi | vanhuudelta | vanhuuksilta |
allatiivi | vanhuudelle | vanhuuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | vanhuutena | vanhuuksina |
translatiivi | vanhuudeksi | vanhuuksiksi |
abessiivi | vanhuudetta | vanhuuksitta |
instruktiivi | – | vanhuuksin |
komitatiivi | – | vanhuuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | vanhuude- | |
vahva vartalo | vanhuute- | |
konsonantti- vartalo |
vanhuut- |
Etymologia[muokkaa]
Käännökset[muokkaa]
1. iäkkyys, korkeaikäisyys
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
vanhuudenheikko, vanhuudenhöperö, vanhuudenlepo, vanhuudenturva, vanhuuseläke, vanhuusikä
Aiheesta muualla[muokkaa]
- vanhuus Kielitoimiston sanakirjassa