vanheneminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
vanheneminen (38)
- teonnimi verbistä vanheta
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vanheneminen | vanhenemiset |
| genetiivi | vanhenemisen | vanhenemisten vanhenemisien |
| partitiivi | vanhenemista | vanhenemisia |
| akkusatiivi | vanheneminen; vanhenemisen |
vanhenemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vanhenemisessa | vanhenemisissa |
| elatiivi | vanhenemisesta | vanhenemisista |
| illatiivi | vanhenemiseen | vanhenemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vanhenemisella | vanhenemisilla |
| ablatiivi | vanhenemiselta | vanhenemisilta |
| allatiivi | vanhenemiselle | vanhenemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vanhenemisena (vanhenemisna) |
vanhenemisina |
| translatiivi | vanhenemiseksi | vanhenemisiksi |
| abessiivi | vanhenemisetta | vanhenemisitta |
| instruktiivi | – | vanhenemisin |
| komitatiivi | – | vanhenemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vanhenemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
vanhenemis- | |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- vanheneminen Tieteen termipankissa