valaistuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
valaistuminen (38)
- mystiseen kokemukseen liittyvä "harhojen maailman" turhuuden oivaltaminen ja todellisuuden tai jumaluuden tavoittaminen
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | valaistuminen | valaistumiset |
| genetiivi | valaistumisen | valaistumisten valaistumisien |
| partitiivi | valaistumista | valaistumisia |
| akkusatiivi | valaistuminen; valaistumisen |
valaistumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | valaistumisessa | valaistumisissa |
| elatiivi | valaistumisesta | valaistumisista |
| illatiivi | valaistumiseen | valaistumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | valaistumisella | valaistumisilla |
| ablatiivi | valaistumiselta | valaistumisilta |
| allatiivi | valaistumiselle | valaistumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | valaistumisena (valaistumisna) |
valaistumisina |
| translatiivi | valaistumiseksi | valaistumisiksi |
| abessiivi | valaistumisetta | valaistumisitta |
| instruktiivi | – | valaistumisin |
| komitatiivi | – | valaistumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | valaistumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
valaistumis- | |
Etymologia[muokkaa]
- teonnimi verbistä valaistua