tunnustaa
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
tunnustaa (53) (taivutus[luo])
- paljastaa tarkoituksellisesti tietävänsä tai tuntevansa jtkn tai tarkoituksellisesti tehneensä jtkn (hyvää tai pahaa), kuulijan pyynnöstä tai ilman
- tunnustaa syntinsä = mennä puhumaan (kristitylle) papille tekemistään synneistä (myös kuvaannollisesti)
- Pitkien tutkimusten jälkeen he tunnustivat rikoksensa.
- tunnustaa rakkautensa jollekulle
- ilmaista pitävänsä jtkn laillisena, hyväksyttävänä tai merkityksellisenä jossakin suhteessa
- Useiden maiden lainsäädännöt eivät tunnusta moniavioisuutta.
- Suomen on tunnustettava Lakotahin itsenäisyys.
- EU ei tunnusta Libyan oppositiota. = EU ei virallisesti ilmaise pitävänsä Libyan oppositiota oikeutettuna edustamaan Libyan aluetta tai väestöä.
- ilmaista jokin arkaluontoinen asia, puhua julki
- Tosiasiat on tunnustettava, jotta niihin voidaan löytää ratkaisuja.
- Kirkon on tunnustettava pedofiliarikokset.
- Ministeriön on tunnustettava ongelmat.
- ilmaista kannattavansa jotain uskontoa
- Tunnustakaamme yhdessä kristillinen uskomme.
- antaa virallinen tunnustus isyydestä
- tunnustaa lapsi omakseen
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈt̪unːust̪ɑːˣ/
- tavutus: tun‧nus‧taa
Etymologia[muokkaa]
- johdos verbistä tuntea[1]; Mikael Agricolan 1510-luvulla käyttöön ottama, jo keskiajalla vakiintunut uudissana[2]
Käännökset[muokkaa]
1. paljastaa tietävänsä tai tehneensä jtk
|
|
2. ilmaista pitävänsä jtkn laillisena, hyväksyttävänä tai merkityksellisenä
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- substantiivit: tunnustaja, tunnustaminen, tunnuste, tunnustin, tunnustus
- verbit: tunnustautua, tunnustella
Aiheesta muualla[muokkaa]
- tunnustaa Kielitoimiston sanakirjassa