tukki
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- katkaistu ja karsittu puun runko, joka täyttää sahausnormin
- Tukki on yleensä vähintään 3,1 metrin pituinen ja latvaläpimitaltaan vähintään 15 senttimetriä.
- aseen, kuten kiväärin, haulikon tai jalkajousen perä
- mankelin tela
- kangaspuiden osa, loimitukki
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈt̪ukːi/, [ˈt̪uk̟ːi]
- tavutus: tuk‧ki
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | tukki | tukit |
genetiivi | tukin | tukkien (tukkein) |
partitiivi | tukkia | tukkeja |
akkusatiivi | tukki; tukin |
tukit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | tukissa | tukeissa |
elatiivi | tukista | tukeista |
illatiivi | tukkiin | tukkeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | tukilla | tukeilla |
ablatiivi | tukilta | tukeilta |
allatiivi | tukille | tukeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | tukkina | tukkeina |
translatiivi | tukiksi | tukeiksi |
abessiivi | tukitta | tukeitta |
instruktiivi | – | tukein |
komitatiivi | – | tukkeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | tuki- | |
vahva vartalo | tukki- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset[muokkaa]
3. mankeli
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adjektiivit: tukkilainen
Yhdyssanat[muokkaa]
haapatukki, kangastukki, kiväärintukki, koivutukki, kuusitukki, loimitukki, mäntytukki, pikkutukki, sahatukki, tukinajo, tukinkaato, tukinuitto, tukkiallas, tukkiankkuri, tukkihumala, tukkijätkä, tukkikuorma, tukkikämppä, tukkikärsäkäs, tukkilaani, tukkilanssi, tukkilautta, tukkimetsä, tukkimies, tukkinippu, tukkipuu, tukkisavotta, tukkisuma, tukkityö, tyvitukki, uittotukki, uppotukki, vaneritukki, veitsitukki
Aiheesta muualla[muokkaa]
- tukki Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi[muokkaa]
tukki
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä tukkia