talkkari
 |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
talkkari (6)
- (puhekieltä) talonmies
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈt̪ɑlkːɑri/
- tavutus: talk‧ka‧ri
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | talkkari | talkkarit |
| genetiivi | talkkarin | talkkarien talkkareiden talkkareitten |
| partitiivi | talkkaria | talkkareita talkkareja |
| akkusatiivi | talkkari; talkkarin |
talkkarit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | talkkarissa | talkkareissa |
| elatiivi | talkkarista | talkkareista |
| illatiivi | talkkariin | talkkareihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | talkkarilla | talkkareilla |
| ablatiivi | talkkarilta | talkkareilta |
| allatiivi | talkkarille | talkkareille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | talkkarina | talkkareina |
| translatiivi | talkkariksi | talkkareiksi |
| abessiivi | talkkaritta | talkkareitta |
| instruktiivi | – | talkkarein |
| komitatiivi | – | talkkareine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | talkkari- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- talkkari Kielitoimiston sanakirjassa