supi

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

supi (taipumaton)

  1. peri, täysin, käytetään lähinnä alkusointuisten sanojen kanssa sanonnoissa
    supisuomalainen sauna

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsupi/
  • tavutus: su‧pi

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

Adverbi[muokkaa]

supi

  1. tyystin

Käännökset[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

supi (5)[1]

  1. supikoira
  2. pesukarhu

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi supi supit
genetiivi supin supien
(supein)
partitiivi supia supeja
akkusatiivi supi;
supin
supit
sisäpaikallissijat
inessiivi supissa supeissa
elatiivi supista supeista
illatiivi supiin supeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi supilla supeilla
ablatiivi supilta supeilta
allatiivi supille supeille
muut sijamuodot
essiivi supina supeina
translatiivi supiksi supeiksi
abessiivi supitta supeitta
instruktiivi supein
komitatiivi supeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo supi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5