Siirry sisältöön

summa

Wikisanakirjasta
Katso myös: Summa

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

summa (10)

  1. (matematiikka) yhden tai useamman luvun yhteenlaskun tulos, aritmeettinen summa
    Lukujen 2 ja 3 summa on 5.
    Lukujonon 0,3 + 0,03 + 0,003 + ... summa on 1/3.
  2. tietty määrä rahaa
  3. osista muodostuva kokonaisuus
    Se oli surullisten sattumien summa.
  4. tieteenalan peruskysymyksistä laadittu kokonaisesitys

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsumːɑ/, [ˈsʷumːɑ̝]
  • tavutus: sum‧ma

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi summa summat
genetiivi summan summien
(summain)
partitiivi summaa summia
akkusatiivi summa;
summan
summat
sisäpaikallissijat
inessiivi summassa summissa
elatiivi summasta summista
illatiivi summaan summiin
ulkopaikallissijat
adessiivi summalla summilla
ablatiivi summalta summilta
allatiivi summalle summille
muut sijamuodot
essiivi summana summina
translatiivi summaksi summiksi
abessiivi summatta summitta
instruktiivi summin
komitatiivi summine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo summa-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

ruotsin ja keskialasaksan kautta latinasta[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

arviosumma, jakosumma, kokonaissumma, korvaussumma, könttisumma, könttäsumma, loppusumma, lunastussumma, palkintosumma, palkkasumma, rahasumma, siirtosumma, summakauppa, summavektori, urakkasumma, vakuutussumma, vekselisumma, vektorisumma, velkasumma, veloitussumma, voittosumma, välisumma

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • summa Kielitoimiston sanakirjassa

Englanti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

summa (monikko summas tai summae)

  1. summa (kokonaisesitys)

Latina[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi summa summae
akkusatiivi summam summās
genetiivi summae summārum
datiivi summae summīs
ablatiivi summā summīs

summa f. (1)

  1. summa

Ruotsi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

summa yl. (1) (yks. määr. summan [luo], mon. epämäär. summor [luo], mon. määr. summorna [luo])

  1. summa

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • summa Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)

Unkari[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

summa

  1. summa

Viro[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

summa (gen. summa, part. summat)

  1. summa
  2. yhteismäärä, kokonaismäärä
  3. rahasumma, rahamäärä (syn. rahasumma)

Taivutus[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • summa Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
  • summa sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)

Lähteet[muokkaa]

  • Eesti-soome sõnaraamat / Paul Kokla et al. – Tallinn : Valgus, [1990] 2007.

Viitteet[muokkaa]

  1. Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.