sopeutuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
sopeutuminen (38)
- teonnimi verbistä sopeutua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sopeutuminen | sopeutumiset |
| genetiivi | sopeutumisen | sopeutumisten sopeutumisien |
| partitiivi | sopeutumista | sopeutumisia |
| akkusatiivi | sopeutuminen; sopeutumisen |
sopeutumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sopeutumisessa | sopeutumisissa |
| elatiivi | sopeutumisesta | sopeutumisista |
| illatiivi | sopeutumiseen | sopeutumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sopeutumisella | sopeutumisilla |
| ablatiivi | sopeutumiselta | sopeutumisilta |
| allatiivi | sopeutumiselle | sopeutumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sopeutumisena (sopeutumisna) |
sopeutumisina |
| translatiivi | sopeutumiseksi | sopeutumisiksi |
| abessiivi | sopeutumisetta | sopeutumisitta |
| instruktiivi | – | sopeutumisin |
| komitatiivi | – | sopeutumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | sopeutumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
sopeutumis- | |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- sopeutuminen Tieteen termipankissa