sinko
Katso myös: ŝinko |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- rekyylitön pääsääntöisesti panssarintorjuntaan tarkoitettu ase, jonka taistelukärkenä on ontelokranaatti; Usein olkapäähän tuettava putki, josta ammus laukaistaan raketilla.
- panssarintorjuntaan käytetty, ontelokranaatteja ampuva rekyylitön tykki
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈsiŋko/
- tavutus: sin‧ko
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | sinko | singot |
genetiivi | singon | sinkojen |
partitiivi | sinkoa | sinkoja |
akkusatiivi | sinko; singon |
singot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | singossa | singoissa |
elatiivi | singosta | singoista |
illatiivi | sinkoon | sinkoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | singolla | singoilla |
ablatiivi | singolta | singoilta |
allatiivi | singolle | singoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | sinkona | sinkoina |
translatiivi | singoksi | singoiksi |
abessiivi | singotta | singoitta |
instruktiivi | – | singoin |
komitatiivi | – | sinkoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | singo- | |
vahva vartalo | sinko- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia[muokkaa]
takaperoisjohdos verbistä singota[1]
Käännökset[muokkaa]
1. panssarintorjuntaan tarkoitettu ase
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
kertasinko, kevytsinko, sinkojoukkue, sinkoryhmä, tähyssinko
Aiheesta muualla[muokkaa]
- sinko Kielitoimiston sanakirjassa