saastunta

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

saastunta (9-J)

  1. saastuminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsɑːst̪unt̪ɑ/
  • tavutus: saas‧tun‧ta

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi saastunta saastunnat
genetiivi saastunnan saastuntojen
(saastuntain)
partitiivi saastuntaa saastuntoja
akkusatiivi saastunta;
saastunnan
saastunnat
sisäpaikallissijat
inessiivi saastunnassa saastunnoissa
elatiivi saastunnasta saastunnoista
illatiivi saastuntaan saastuntoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi saastunnalla saastunnoilla
ablatiivi saastunnalta saastunnoilta
allatiivi saastunnalle saastunnoille
muut sijamuodot
essiivi saastuntana saastuntoina
translatiivi saastunnaksi saastunnoiksi
abessiivi saastunnatta saastunnoitta
instruktiivi saastunnoin
komitatiivi saastuntoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo saastunna-
vahva vartalo saastunta-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]