runkkaaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
runkkaaminen (38)
- (alatyyliä) runkata-verbistä muodostettu teonnimi, masturbaatio
- (kuvaannollisesti, halventava) tekeminen josta ei ole hyötyä tai apua kenellekään; tekeminen joka tyydyttää lähestulkoon kokonaan vain tekijää itseään lähde?
- Gradujen ja väitöskirjojen kirjoittaminen on runkkaamista, eikä moni pidä hyllylle pölyttymään jäävää kirjoitusta edes vaivan arvoisena.
- Pahimman sortin runkkaamista on havaittu musiikkitieteen laitoksella, kun jotkut ovat uppoutuneet jazziin, atonaaliseen musiikkiin tai miksolyydiseen skaalaan.
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | runkkaaminen | runkkaamiset |
| genetiivi | runkkaamisen | runkkaamisten runkkaamisien |
| partitiivi | runkkaamista | runkkaamisia |
| akkusatiivi | runkkaaminen; runkkaamisen |
runkkaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | runkkaamisessa | runkkaamisissa |
| elatiivi | runkkaamisesta | runkkaamisista |
| illatiivi | runkkaamiseen | runkkaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | runkkaamisella | runkkaamisilla |
| ablatiivi | runkkaamiselta | runkkaamisilta |
| allatiivi | runkkaamiselle | runkkaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | runkkaamisena (runkkaamisna) |
runkkaamisina |
| translatiivi | runkkaamiseksi | runkkaamisiksi |
| abessiivi | runkkaamisetta | runkkaamisitta |
| instruktiivi | – | runkkaamisin |
| komitatiivi | – | runkkaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | runkkaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
runkkaamis- | |