puutiainen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
puutiainen (38)
- punkkeihin kuuluva kahdeksanjalkainen verta imevä eläin, joka saattaa purressaan levittää tauteja
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈpuːt̪iˌɑi̯nen/
- tavutus: puu‧ti‧ai‧nen
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | puutiainen | puutiaiset |
genetiivi | puutiaisen | puutiaisten puutiaisien |
partitiivi | puutiaista | puutiaisia |
akkusatiivi | puutiainen; puutiaisen |
puutiaiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | puutiaisessa | puutiaisissa |
elatiivi | puutiaisesta | puutiaisista |
illatiivi | puutiaiseen | puutiaisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | puutiaisella | puutiaisilla |
ablatiivi | puutiaiselta | puutiaisilta |
allatiivi | puutiaiselle | puutiaisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | puutiaisena (puutiaisna) |
puutiaisina |
translatiivi | puutiaiseksi | puutiaisiksi |
abessiivi | puutiaisetta | puutiaisitta |
instruktiivi | – | puutiaisin |
komitatiivi | – | puutiaisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | puutiaise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
puutiais- |
Etymologia[muokkaa]
puu + -iainen[1]; T on oletettavasti kantasanan kaksitavuiseksi tekevä täyte.
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. puutiainen.