pulliainen
 |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
pulliainen (38)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈpulːiˌɑi̯nen/
- tavutus: pul‧li‧ai‧nen
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pulliainen | pulliaiset |
| genetiivi | pulliaisen | pulliaisten pulliaisien |
| partitiivi | pulliaista | pulliaisia |
| akkusatiivi | pulliainen; pulliaisen |
pulliaiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pulliaisessa | pulliaisissa |
| elatiivi | pulliaisesta | pulliaisista |
| illatiivi | pulliaiseen | pulliaisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pulliaisella | pulliaisilla |
| ablatiivi | pulliaiselta | pulliaisilta |
| allatiivi | pulliaiselle | pulliaisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pulliaisena (pulliaisna) |
pulliaisina |
| translatiivi | pulliaiseksi | pulliaisiksi |
| abessiivi | pulliaisetta | pulliaisitta |
| instruktiivi | – | pulliaisin |
| komitatiivi | – | pulliaisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | pulliaise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
pulliais- | |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- pulliainen Kielitoimiston sanakirjassa