peruuttaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
peruuttaminen (38)
- teonnimi verbistä peruuttaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | peruuttaminen | peruuttamiset |
| genetiivi | peruuttamisen | peruuttamisten peruuttamisien |
| partitiivi | peruuttamista | peruuttamisia |
| akkusatiivi | peruuttaminen; peruuttamisen |
peruuttamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | peruuttamisessa | peruuttamisissa |
| elatiivi | peruuttamisesta | peruuttamisista |
| illatiivi | peruuttamiseen | peruuttamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | peruuttamisella | peruuttamisilla |
| ablatiivi | peruuttamiselta | peruuttamisilta |
| allatiivi | peruuttamiselle | peruuttamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | peruuttamisena (peruuttamisna) |
peruuttamisina |
| translatiivi | peruuttamiseksi | peruuttamisiksi |
| abessiivi | peruuttamisetta | peruuttamisitta |
| instruktiivi | – | peruuttamisin |
| komitatiivi | – | peruuttamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | peruuttamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
peruuttamis- | |