Siirry sisältöön

pelko

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Pelko Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

pelko (1-D)

  1. tajuttavan uhkan tai vaaran aiheuttama hädän tai tuskan tunne
    Kun näin vastustajani, täytti pelko mieleni.
    Kansa pakeni pelon vallassa.
    Hän oli peloissaan keksinyt hätävalheen.
  2. (usein monikossa) huoli jonkin mahdollisesta toteutumisesta
    Pelot koronajuomisesta eivät toteutuneet. (Helsingin Sanomat)

Ääntäminen[muokkaa]

  • tavutus: pel‧ko

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pelko pelot
genetiivi pelon pelkojen
partitiivi pelkoa pelkoja
akkusatiivi pelko;
pelon
pelot
sisäpaikallissijat
inessiivi pelossa peloissa
elatiivi pelosta peloista
illatiivi pelkoon pelkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pelolla peloilla
ablatiivi pelolta peloilta
allatiivi pelolle peloille
muut sijamuodot
essiivi pelkona pelkoina
translatiivi peloksi peloiksi
abessiivi pelotta peloitta
instruktiivi peloin
komitatiivi pelkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo pelo-
vahva vartalo pelko-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

pelätä (vahva vartalo pelkää-) + -o

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

pelätä, pelättävä, pelkuri, pelonsekainen, pelottava

Synonyymit[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

elämänpelko, ihmispelko, jumalanpelko, koulupelko, kuolemanpelko, lentopelko, muukalaispelko, pelkotila, pelontunne, pimeänpelko

Idiomit[muokkaa]

  • olla pelko persiissä
    1. (arkikieltä, alatyyliä) pelottaa, hirvittää
      Kattokruunu pitää poistaa. Aina saa olla pelko persiissä, että se tippuu päälle.

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • pelko Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 921, 1211, 3740 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa