pakoilla

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

pakoilla

  1. (taivutusmuoto) monikon adessiivimuoto sanasta pakka

Substantiivi[muokkaa]

pakoilla

  1. (taivutusmuoto) monikon adessiivimuoto sanasta pakko

Verbi[muokkaa]

pakoilla (67)

  1. pyrkiä välttämään kohtaamasta (jotakin tai jotakuta)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpɑkoi̯lːɑˣ/
  • tavutus: pa‧koil‧la