pääuoma

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

pääuoma (10)

  1. reitti, jota suurin osa joen tai muun virtaavan vesistön virtauksesta seuraa ja josta mahdolliset sivu-uomat erkanevat

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpæːˌuo̯mɑ/
  • tavutus: pää‧uo‧ma

Etymologia[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Rinnakkaiskäsitteet[muokkaa]