otoliitti
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- (eläintiede) tasapainokivi, selkärankaisten sisäkorvan tasapainoelimeen kuuluva osa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | otoliitti | otoliitit |
| genetiivi | otoliitin | otoliittien (otoliittein) |
| partitiivi | otoliittia | otoliitteja |
| akkusatiivi | otoliitti; otoliitin |
otoliitit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | otoliitissa | otoliiteissa |
| elatiivi | otoliitista | otoliiteista |
| illatiivi | otoliittiin | otoliitteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | otoliitilla | otoliiteilla |
| ablatiivi | otoliitilta | otoliiteilta |
| allatiivi | otoliitille | otoliiteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | otoliittina | otoliitteina |
| translatiivi | otoliitiksi | otoliiteiksi |
| abessiivi | otoliititta | otoliiteitta |
| instruktiivi | – | otoliitein |
| komitatiivi | – | otoliitteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | otoliiti- | |
| vahva vartalo | otoliitti- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |