osaton
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
osaton (34-C) (komparatiivi osattomampi, superlatiivi osattomin) (taivutus[luo])
- sellainen, jolla ei ole osaa
- sellainen, jolla ei ole osuutta jostain; ilman jätetty; vaille jäänyt
- (kuvaannollisesti) jolla ei ole omaisuutta, kotia tai perhettä; kovaonninen
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈosɑt̪on/
- tavutus: o‧sa‧ton
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- substantiivit: osattomuus
Aiheesta muualla[muokkaa]
- osaton Kielitoimiston sanakirjassa