Siirry sisältöön

onki

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Onki Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

onki (7-G) [oŋ·ki]

  1. yksinkertainen kalastusväline, jonka osat ovat vapa, siima ja koukku sekä yleensä myös koho ja pieni siiman paino lähellä koukkua

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈoŋki/
  • tavutus: on‧ki

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi onki onget
genetiivi ongen onkien
(onkein)
partitiivi onkea onkia
akkusatiivi onki;
ongen
onget
sisäpaikallissijat
inessiivi ongessa ongissa
elatiivi ongesta ongista
illatiivi onkeen onkiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ongella ongilla
ablatiivi ongelta ongilta
allatiivi ongelle ongille
muut sijamuodot
essiivi onkena onkina
translatiivi ongeksi ongiksi
abessiivi ongetta ongitta
instruktiivi ongin
komitatiivi onkine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo onge-
vahva vartalo onke-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

juksa

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

heitto-onki, koho-onki, lohionki, mato-onki, mormyskaonki, ongenkoho, ongenkoukku, ongenvapa, onkikala, onkiliero, onkimato, onkimies, onkineuvo, onkipaikka, onkivapa, pohjaonki, polvionki

Anagrammit[muokkaa]

kino, koni, noki

Idiomit[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • onki Kielitoimiston sanakirjassa
  • onki Suomen etymologisessa sanakirjassa
  • onki Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa
  • Artikkeli 689 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Verbi[muokkaa]

onki

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä onkia