Siirry sisältöön

nuorikko

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

nuorikko (4-A)[1]

  1. lintu, joka on ohittanut poikasvaiheen, mutta ei vielä muni
  2. nuori vaimo

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈnuo̯rikːo/
  • tavutus: nuo‧rik‧ko

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi nuorikko nuorikot
genetiivi nuorikon nuorikoiden
nuorikoitten
nuorikkojen
partitiivi nuorikkoa nuorikkoja
nuorikoita
akkusatiivi nuorikko;
nuorikon
nuorikot
sisäpaikallissijat
inessiivi nuorikossa nuorikoissa
elatiivi nuorikosta nuorikoista
illatiivi nuorikkoon nuorikkoihin
nuorikoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi nuorikolla nuorikoilla
ablatiivi nuorikolta nuorikoilta
allatiivi nuorikolle nuorikoille
muut sijamuodot
essiivi nuorikkona nuorikkoina
nuorikoina
translatiivi nuorikoksi nuorikoiksi
abessiivi nuorikotta nuorikoitta
instruktiivi nuorikoin
komitatiivi nuorikkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo nuoriko-
vahva vartalo nuorikko-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 4-A