nöyryyttäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
nöyryyttäminen (38)
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | nöyryyttäminen | nöyryyttämiset |
| genetiivi | nöyryyttämisen | nöyryyttämisten nöyryyttämisien |
| partitiivi | nöyryyttämistä | nöyryyttämisiä |
| akkusatiivi | nöyryyttäminen; nöyryyttämisen |
nöyryyttämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | nöyryyttämisessä | nöyryyttämisissä |
| elatiivi | nöyryyttämisestä | nöyryyttämisistä |
| illatiivi | nöyryyttämiseen | nöyryyttämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | nöyryyttämisellä | nöyryyttämisillä |
| ablatiivi | nöyryyttämiseltä | nöyryyttämisiltä |
| allatiivi | nöyryyttämiselle | nöyryyttämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | nöyryyttämisenä (nöyryyttämisnä) |
nöyryyttämisinä |
| translatiivi | nöyryyttämiseksi | nöyryyttämisiksi |
| abessiivi | nöyryyttämisettä | nöyryyttämisittä |
| instruktiivi | – | nöyryyttämisin |
| komitatiivi | – | nöyryyttämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | nöyryyttämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
nöyryyttämis- | |
Etymologia[muokkaa]
- teonnimi verbistä nöyryyttää