märkile
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
märkile (48)
- (lääketiede) märkäpesäke
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈmærkileˣ/
- tavutus: mär‧ki‧le
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | märkile | märkileet |
| genetiivi | märkileen | märkileiden märkileitten |
| partitiivi | märkilettä | märkileitä |
| akkusatiivi | märkile; märkileen |
märkileet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | märkileessä | märkileissä |
| elatiivi | märkileestä | märkileistä |
| illatiivi | märkileeseen | märkileisiin märkileihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | märkileellä | märkileillä |
| ablatiivi | märkileeltä | märkileiltä |
| allatiivi | märkileelle | märkileille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | märkileenä | märkileinä |
| translatiivi | märkileeksi | märkileiksi |
| abessiivi | märkileettä | märkileittä |
| instruktiivi | – | märkilein |
| komitatiivi | – | märkileine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | märkilee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
märkilet- | |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- märkile Kielitoimiston sanakirjassa