Siirry sisältöön

kuule

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

kuule

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä kuulla
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kuulla
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä kuulla

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • Artikkelit 74, 953 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Joruba[muokkaa]

Interjektio[muokkaa]

kúulé

  1. vierailulle saavuttaessa tervetulotoivotukseen vastaukseksi esitettävä tervehdys

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /kúūlé/
Tavutus[muokkaa]
  • tavutus: kúū‧lé

Huomautukset[muokkaa]

  • Kohtelias puhuttelu edellyttää pronominin käyttöä välittömästi sanan edellä.

Viro[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kuule

  1. (taivutusmuoto) yksikön allatiivimuoto sanasta kuu

Substantiivi[muokkaa]

kuule

  1. (taivutusmuoto) monikon partitiivimuoto sanasta kuul