Siirry sisältöön

kutka

Wikisanakirjasta
Katso myös: kutkâ

Suomi[muokkaa]

Pronomini[muokkaa]

kutka

  1. (interrogatiivinen, taivutusmuoto, vanhahtava) monikkomuoto sanasta kuka
  2. (indefiniittinen, taivutusmuoto, vanhahtava) monikkomuoto sanasta kuka

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Anagrammit[muokkaa]

katku, takku, tukka

Substantiivi[muokkaa]

kutka (10)[1]

  1. kutina

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkut̪kɑ/
  • tavutus: kut‧ka

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kutka kutkat
genetiivi kutkan kutkien
(kutkain)
partitiivi kutkaa kutkia
akkusatiivi kutka;
kutkan
kutkat
sisäpaikallissijat
inessiivi kutkassa kutkissa
elatiivi kutkasta kutkista
illatiivi kutkaan kutkiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kutkalla kutkilla
ablatiivi kutkalta kutkilta
allatiivi kutkalle kutkille
muut sijamuodot
essiivi kutkana kutkina
translatiivi kutkaksi kutkiksi
abessiivi kutkatta kutkitta
instruktiivi kutkin
komitatiivi kutkine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kutka-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kutka Kielitoimiston sanakirjassa

Kroaatti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kutka

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta kutak

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10