koroke
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- rakennettu tasanne, joka on ympäristöään korkeammalla
- puhujakoroke
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkorokeˣ/
- tavutus: ko‧ro‧ke
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | koroke | korokkeet |
| genetiivi | korokkeen | korokkeiden korokkeitten |
| partitiivi | koroketta | korokkeita |
| akkusatiivi | koroke; korokkeen |
korokkeet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | korokkeessa | korokkeissa |
| elatiivi | korokkeesta | korokkeista |
| illatiivi | korokkeeseen | korokkeisiin korokkeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | korokkeella | korokkeilla |
| ablatiivi | korokkeelta | korokkeilta |
| allatiivi | korokkeelle | korokkeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | korokkeena | korokkeina |
| translatiivi | korokkeeksi | korokkeiksi |
| abessiivi | korokkeetta | korokkeitta |
| instruktiivi | – | korokkein |
| komitatiivi | – | korokkeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | korokkee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
koroket- | |
Käännökset[muokkaa]
2. puhujakoroke
|
Ks. puhujakoroke |