koppelo
 |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkopːelo/
- tavutus: kop‧pe‧lo
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | koppelo | koppelot |
| genetiivi | koppelon | koppelojen koppeloiden koppeloitten |
| partitiivi | koppeloa | koppeloita koppeloja |
| akkusatiivi | koppelo; koppelon |
koppelot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | koppelossa | koppeloissa |
| elatiivi | koppelosta | koppeloista |
| illatiivi | koppeloon | koppeloihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | koppelolla | koppeloilla |
| ablatiivi | koppelolta | koppeloilta |
| allatiivi | koppelolle | koppeloille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | koppelona | koppeloina |
| translatiivi | koppeloksi | koppeloiksi |
| abessiivi | koppelotta | koppeloitta |
| instruktiivi | – | koppeloin |
| komitatiivi | – | koppeloine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | koppelo- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
kantauralin koppala; vastineita ovat karjalan koppala, koppalo, pohjoissaamen goahppil ja marin кувылчо[2]
Käännökset[muokkaa]
1. naaraspuolinen metso, naarasmetso
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- koppelo Kielitoimiston sanakirjassa
- koppelo Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 2
- ↑ Junttila, Santeri & al.: Suomen vanhimman sanaston etymologinen verkkosanakirja: koppelo. 2018– Viitattu 10.9.2021