Siirry sisältöön

kollektiivi

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kollektiivi (5)[1]

  1. yhteistoiminnallinen yksikkö

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkolːekˌt̪iːʋi/
  • tavutus: kol‧lek‧tii‧vi

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kollektiivi kollektiivit
genetiivi kollektiivin kollektiivien
(kollektiivein)
partitiivi kollektiivia kollektiiveja
akkusatiivi kollektiivi;
kollektiivin
kollektiivit
sisäpaikallissijat
inessiivi kollektiivissa kollektiiveissa
elatiivi kollektiivista kollektiiveista
illatiivi kollektiiviin kollektiiveihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kollektiivilla kollektiiveilla
ablatiivi kollektiivilta kollektiiveilta
allatiivi kollektiiville kollektiiveille
muut sijamuodot
essiivi kollektiivina kollektiiveina
translatiivi kollektiiviksi kollektiiveiksi
abessiivi kollektiivitta kollektiiveitta
instruktiivi kollektiivein
komitatiivi kollektiiveine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kollektiivi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

kollektiivijohdin, kollektiiviprokura, kollektiivisana, kollektiivitalous, kollektiivitila

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5