kokoonpanija

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kokoonpanija (12)

  1. henkilö, joka kokoonpanee, kokoaa jotakin osista

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkokoːnˌpɑnijɑ/
  • tavutus: ko‧koon‧pa‧ni‧ja

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kokoonpanija kokoonpanijat
genetiivi kokoonpanijan kokoonpanijoiden
kokoonpanijoitten
(kokoonpanijain)
partitiivi kokoonpanijaa kokoonpanijoita
akkusatiivi kokoonpanija;
kokoonpanijan
kokoonpanijat
sisäpaikallissijat
inessiivi kokoonpanijassa kokoonpanijoissa
elatiivi kokoonpanijasta kokoonpanijoista
illatiivi kokoonpanijaan kokoonpanijoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kokoonpanijalla kokoonpanijoilla
ablatiivi kokoonpanijalta kokoonpanijoilta
allatiivi kokoonpanijalle kokoonpanijoille
muut sijamuodot
essiivi kokoonpanijana kokoonpanijoina
translatiivi kokoonpanijaksi kokoonpanijoiksi
abessiivi kokoonpanijatta kokoonpanijoitta
instruktiivi kokoonpanijoin
komitatiivi kokoonpanijoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kokoonpanija-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]