keitin

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

keitin (33-C)

  1. laite joka keittää
    vedenkeitin, kahvinkeitin

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkei̯t̪in/
  • tavutus: kei‧tin

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi keitin keittimet
genetiivi keittimen keittimien
keitinten
partitiivi keitintä keittimiä
akkusatiivi keitin;
keittimen
keittimet
sisäpaikallissijat
inessiivi keittimessä keittimissä
elatiivi keittimestä keittimistä
illatiivi keittimeen keittimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi keittimellä keittimillä
ablatiivi keittimeltä keittimiltä
allatiivi keittimelle keittimille
muut sijamuodot
essiivi keittimenä
(keitinnä)
keittiminä
translatiivi keittimeksi keittimiksi
abessiivi keittimettä keittimittä
instruktiivi keittimin
komitatiivi keittimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo keittime-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
keitin-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • keitin Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkeli 692 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Verbi[muokkaa]

keitin

  1. (taivutusmuoto) imperfektin yksikön ensimmäisen persoonan muoto verbistä keittää