keikauttaa
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
keikauttaa (53-C) (taivutus [luo])
- kaataa äkillisesti nurin
- heilauttaa
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkei̯kɑˌut̪ːɑːˣ/ tai /ˈkei̯kɑu̯t̪ːɑːˣ/
- tavutus: kei‧ka‧ut‧taa / kei‧kaut‧taa
Etymologia[muokkaa]
- momentaanimuoto verbistä keikuttaa
Aiheesta muualla[muokkaa]
- keikauttaa Kielitoimiston sanakirjassa