kansallistaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kansallistaminen (38)
- teonnimi verbistä kansallistaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kansallistaminen | kansallistamiset |
| genetiivi | kansallistamisen | kansallistamisten kansallistamisien |
| partitiivi | kansallistamista | kansallistamisia |
| akkusatiivi | kansallistaminen; kansallistamisen |
kansallistamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kansallistamisessa | kansallistamisissa |
| elatiivi | kansallistamisesta | kansallistamisista |
| illatiivi | kansallistamiseen | kansallistamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kansallistamisella | kansallistamisilla |
| ablatiivi | kansallistamiselta | kansallistamisilta |
| allatiivi | kansallistamiselle | kansallistamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kansallistamisena (kansallistamisna) |
kansallistamisina |
| translatiivi | kansallistamiseksi | kansallistamisiksi |
| abessiivi | kansallistamisetta | kansallistamisitta |
| instruktiivi | – | kansallistamisin |
| komitatiivi | – | kansallistamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kansallistamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kansallistamis- | |