kaaputtaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kaaputtaminen (38)
- teonnimi verbistä kaaputtaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kaaputtaminen | kaaputtamiset |
| genetiivi | kaaputtamisen | kaaputtamisten kaaputtamisien |
| partitiivi | kaaputtamista | kaaputtamisia |
| akkusatiivi | kaaputtaminen; kaaputtamisen |
kaaputtamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kaaputtamisessa | kaaputtamisissa |
| elatiivi | kaaputtamisesta | kaaputtamisista |
| illatiivi | kaaputtamiseen | kaaputtamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kaaputtamisella | kaaputtamisilla |
| ablatiivi | kaaputtamiselta | kaaputtamisilta |
| allatiivi | kaaputtamiselle | kaaputtamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kaaputtamisena (kaaputtamisna) |
kaaputtamisina |
| translatiivi | kaaputtamiseksi | kaaputtamisiksi |
| abessiivi | kaaputtamisetta | kaaputtamisitta |
| instruktiivi | – | kaaputtamisin |
| komitatiivi | – | kaaputtamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kaaputtamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kaaputtamis- | |