jahtaaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
jahtaaminen (38)
- teonnimi verbistä jahdata
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | jahtaaminen | jahtaamiset |
| genetiivi | jahtaamisen | jahtaamisten jahtaamisien |
| partitiivi | jahtaamista | jahtaamisia |
| akkusatiivi | jahtaaminen; jahtaamisen |
jahtaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | jahtaamisessa | jahtaamisissa |
| elatiivi | jahtaamisesta | jahtaamisista |
| illatiivi | jahtaamiseen | jahtaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | jahtaamisella | jahtaamisilla |
| ablatiivi | jahtaamiselta | jahtaamisilta |
| allatiivi | jahtaamiselle | jahtaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | jahtaamisena (jahtaamisna) |
jahtaamisina |
| translatiivi | jahtaamiseksi | jahtaamisiksi |
| abessiivi | jahtaamisetta | jahtaamisitta |
| instruktiivi | – | jahtaamisin |
| komitatiivi | – | jahtaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | jahtaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
jahtaamis- | |