inflammaatio
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
inflammaatio (3)
- (lääketiede) elimistön tapa reagoida kudosvaurioon; tulehdus
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | inflammaatio | inflammaatiot |
| genetiivi | inflammaation | inflammaatioiden inflammaatioitten |
| partitiivi | inflammaatiota | inflammaatioita |
| akkusatiivi | inflammaatio; inflammaation |
inflammaatiot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | inflammaatiossa | inflammaatioissa |
| elatiivi | inflammaatiosta | inflammaatioista |
| illatiivi | inflammaatioon | inflammaatioihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | inflammaatiolla | inflammaatioilla |
| ablatiivi | inflammaatiolta | inflammaatioilta |
| allatiivi | inflammaatiolle | inflammaatioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | inflammaationa | inflammaatioina |
| translatiivi | inflammaatioksi | inflammaatioiksi |
| abessiivi | inflammaatiotta | inflammaatioitta |
| instruktiivi | – | inflammaatioin |
| komitatiivi | – | inflammaatioine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | inflammaatio- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |