indikaatio
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
indikaatio (3)
- tiettyyn asiaan viittaaminen, osoittaminen; osoitus, viittaus
- (lääketiede) yksittäisen tai useamman oireen ilmentymä, seikka, joka viittaa sairauden syyhyn, laatuun, ennusteeseen; hoidon aihe
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | indikaatio | indikaatiot |
| genetiivi | indikaation | indikaatioiden indikaatioitten |
| partitiivi | indikaatiota | indikaatioita |
| akkusatiivi | indikaatio; indikaation |
indikaatiot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | indikaatiossa | indikaatioissa |
| elatiivi | indikaatiosta | indikaatioista |
| illatiivi | indikaatioon | indikaatioihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | indikaatiolla | indikaatioilla |
| ablatiivi | indikaatiolta | indikaatioilta |
| allatiivi | indikaatiolle | indikaatioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | indikaationa | indikaatioina |
| translatiivi | indikaatioksi | indikaatioiksi |
| abessiivi | indikaatiotta | indikaatioitta |
| instruktiivi | – | indikaatioin |
| komitatiivi | – | indikaatioine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | indikaatio- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. tiettyyn asiaan viittaaminen
|
2. seikka, joka viittaa sairauden syyhyn, laatuun, yksittäisiin oireisiin tai ennusteeseen
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
indikatiivinen, kontraindikaatio, oire
Aiheesta muualla[muokkaa]
- indikaatio Kielitoimiston sanakirjassa
- indikaatio Tieteen termipankissa