huomaaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
huomaaminen (38)
- teonnimi verbistä huomata
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | huomaaminen | huomaamiset |
| genetiivi | huomaamisen | huomaamisten huomaamisien |
| partitiivi | huomaamista | huomaamisia |
| akkusatiivi | huomaaminen; huomaamisen |
huomaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | huomaamisessa | huomaamisissa |
| elatiivi | huomaamisesta | huomaamisista |
| illatiivi | huomaamiseen | huomaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | huomaamisella | huomaamisilla |
| ablatiivi | huomaamiselta | huomaamisilta |
| allatiivi | huomaamiselle | huomaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | huomaamisena (huomaamisna) |
huomaamisina |
| translatiivi | huomaamiseksi | huomaamisiksi |
| abessiivi | huomaamisetta | huomaamisitta |
| instruktiivi | – | huomaamisin |
| komitatiivi | – | huomaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | huomaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
huomaamis- | |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- huomaaminen Tieteen termipankissa