homma
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈhomːɑ/
- tavutus: hom‧ma
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | homma | hommat |
| genetiivi | homman | hommien (hommain) |
| partitiivi | hommaa | hommia |
| akkusatiivi | homma; homman |
hommat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hommassa | hommissa |
| elatiivi | hommasta | hommista |
| illatiivi | hommaan | hommiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hommalla | hommilla |
| ablatiivi | hommalta | hommilta |
| allatiivi | hommalle | hommille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hommana | hommina |
| translatiivi | hommaksi | hommiksi |
| abessiivi | hommatta | hommitta |
| instruktiivi | – | hommin |
| komitatiivi | – | hommine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | homma- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
hanttihomma, hommamies, rakennushomma, sivuhomma
Aiheesta muualla[muokkaa]
- homma Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10